[ Tuotetietoa ]
	HENGITTÄVÄ TALO
	Kahden viime vuosikymmenen aikana on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota rakennusten sisäilmaan. Ajankäyttöämme tutkittaessa on todettu meidän viettävän vuorokaudestamme yhä suuremman osan sisätiloissa, keskimäärin noin 70-90%. Ei ole siis samantekevää, minkalaista ilmaa hengitämme.
	Yhä enemmän on havaittu erilaisia terveydellisiä ongelmia, joiden syyksi on yhdistettävissä huonon sisäilman, puutteellisen ilmanvaihdon ja homeongelmien vaikutus. Kärsimme limakalvojen ja hengitysteiden ärsytyksestä, väsymyksestä, särystä ja stressistä. Erityyppiset allergiaoireet ja astma ovat lisääntyneet.
	1970-luvun energiakriisin myötä rakennuksia alettiin tiivistää pullomaisiksi huolehtimatta riittävästä ilmanvaihdosta. Seurauksena oli, että taloista tuli usein "muovipusseja".
	Tälläisessa rakennuksessa ilma ei kulje sisään eikä ulos. Näin hengittämämme sisäilma on usein haitallisen epäpuhdasta.
	SISÄILMAN EPÄPUHTAUDET
	Sisäilman laatua huonontavat monet tekijät. Päivittäinen toimintamme saa aikaan epäpuhtauksia: pyykinpesu, ruuanlaitto, tupakointi ja hygienia vaikuttavat hengitysilmaamme. Ihminen itse tuottaa hiilidioksidia, kosteutta ja erilaisia hajuja.
	Talojen rakenteet ja pintamateriaalit, tekstiilit ja huonekalut tuovat formaldehydi- ja pölyhaittoja. Maaperän radon on myös noussut yleiseen tietoisuuteen sisäilman ongelmatekijänä.
	Rakennuksessa tarvitaan liiallisten epäpuhtauksien poistamiseksi ilmanvaihtoa. Normaalissa huonelimassa on oltava myös riittävästi happea.
	Ihminen vapauttaa hengittäessään hiilidioksidia. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus nousee liian suureksi, ihminen alkaa kokea huoneen epämiellyttävänä.
	HENGITTÄVÄ RAKENNE
	Fysiologosesti hengittäminen on ymmärrettävissä helposti: tehtävänä on ottaa happea ympäristöstä ja poistaa hiilidioksidia.
	Hengittävällä rakenteella tarkoitetaan rakennetta, johon voi helposti siirtyä ympäristöstä diffuusiolla vesihöyryä ja jossa vesihöyry voi sitoutua hygroskooppiseen aineeseen tai vapautua siitä ja siirtyä helposti takaisin ympäristöön.
	Hengittävään rakenteeseen ja sen läpi voi diffusoitua vesihöyryn lisäksi myös muita kaasuja kuten hiilidioksidia.
	Hengittävä rakenne alentaa sisäilman hiilidioksidipitoisuutta. Tämä vaikutus korostuu pitoisuuden noustessa. Hengittävä rakenne ei kuitenkaan korvaa normaalia, perinteistä ilmanvaihtoa, mutta se tehostaa sitä.
	Hengittävällä rakenteella turvataan, ettei sisäilman hiilidioksidipitoisuus pääse nousemaan vaarallisen korkeaksi. Hiilidioksidia hyvin läpäisevien seinärakenteiden materiaalit on kuitenkin valittava hyvin huolellisesti.
	TIIVIIN JA "HENGITTÄVÄN" RAKENTEEN EROT
	Ennen vanhaan rakennukset eivät kärsineet kosteusongelmista. Erityyppiset puurakennukset toimivat vuosikymmeniä moitteettomasti ilman muovisia höyrynsulkuja. Nämä monesti hirrestä rakennetut ja tavallisimmin sahanpurulla eristetyt vanhat puutalot kestivät säänmuutoksia hyvin. Kattovuotoja lukuun-ottamatta kosteusvauriot olivat harvinaisia.
	Käsite höyrynsulku ja sen tarpeellisuus huomattiin samassa yhteydessä, kun teollisesti valmistetut lämmöneristeet, kuten mineraalivillat ja peltiset vesikatteet tulivat yleiseen käyttöön 1950-luvulla. Uudet rakenteeet toteutettiin vanhalla periaatteella, mutta sahanpuru korvattiin mineraalivillalla. Ei tajuttu, että rakenteen fysikaalinen toiminta muuttui täysin.
	Seinästä poistui kosteuskapasiteetti. Seinän hengittävyys ja tiiviys heikkenivät. Kosteusvauriot yleistyivät.
	Tämä periaatteellinen ongelma on ymmärrettävissä helposti ihmisen vaatetuksen kautta: luonnonkuituinen, hengittävä ulkoiluvaate sietää reipasta liikkumista. Muovikankainen sadetakki joko tukahduttaa tiiviyteensä tai muuttuu kastuttuaan jäätävän koleaksi.
	Epäorgaanisilla eristeillä eristetty runkorakenteinen puurakennus on toiminnallisesti herkkä pienillekin rakennusvirheille. Muovisen höyrynsulun saumat ja läpiviennit saavat aikaan vuotokohtia. Rakennustyön aikana sattuneet virheet tai jyrsijöiden tekemät reiät aiheuttavat ilmavuotoja.
	Pienetkin ilmavuodot päästävät kosteuden sisään, mutta muovitiivisteinen rakenne ei anna kosteudelle mahdollisuutta kuivua itsekseen pois. Sisäänjäävä kosteus saattaa aiheuttaa useita eri ongelmia. Ongelmat korostuvat pientaloissa, joissa puu on edelleen valtamateriaali ja jotka toteutetaan liian usein asiantuntemattomin voimin.
	Muovi ei materiaalina säilytä ominaisuuksiaan pitkällä aikavälillä. Korkeat lämpötilat, lämpötilavaihtelut ja ultraviolettisäteily vaikuttavat muovin ominaisuuksiin.
	Muovi menettää vuosikymmenien aikana sitkeytensä ja kimmoisuutensa ja saattaa kutistuessaan jopa repeytyä. Rakenteiden pitkän ajan toimivuutta ei voida jättää pelkästään muovikalvon varaan.
	Vanhassa suomalaisessa puuseinärakenteessa kosteus poistui. Seinä tuuletti itse itseään, eikä kosteus päässyt kertymään rakenteen sisään.
	Terve talo on ilmatiivis, mutta ei välttämättä höyrytiivis. Terveessä talossa on riittävä tuuletus. Sen sisäilmaa on turvallista ja miellyttävä hengittää.
	[ Tuotetietoa ] [ Lämmöneristeiden ekoloogisuus   [ ja energiasisältö  >>]